Instagram

"Siihen se on vain tupsahtanut" - 3 parran tarinaa

ANTTI KESKITALO, 34: "Bussikuskithan yleensä morjenstavat aina toisilleen. Kerran yksi kaveri kysyi minulta, onko parrakkailla miehillä keskenään vastaavia tapoja. Vastasin, että kyllähän partasuut aina katsovat toisiaan silmiin ja vaihtavat pienet nyökkäykset. Ehkä tämän haastattelun yhteydessä olisi aika paljastaa, että todellisuudessa mitään parrakkaiden miesten tervehdystä ei ole olemassa.

Oma partani alkoi kasvaa isommin armeijan jälkeen. Ensin lähinnä leukaan ja siitä se sitten on levinnyt. Partani on todella helppohoitoinen.

Aika monella tuntuu nykyään olevan punainen parta. Yleensä monet luulevat, että tukkanikin olisi punainen, kun parrassa se sävy on vahvoilla. Tukkaa toisaalta ei itseltä löydy ja yksi lempinimistänikin on kalju. Sitä on vastustajienkin helppo salibandykentillä huudella punaparran sijaan.

Itselle parta ei ole mikään hiusten korvike, mutta onhan partaan jo niin hyvin tottunut, että ilman sitä olisi alaston olo.

Kertaalleen olen viime vuosina edustanut pelkillä viiksillä. Meillä salibandyjoukkueessa porukan sisäisen rankkarikisan hävinnyt pääsee aina valitsemaan kasvattaako viikset vai maksaako sakon joukkueen kassaan. Yleensähän kaikki ovat sakkoja makselleet. Kun itse kyseisen kisan taannoin hävisin, ajoin parran pois ja jätin pelkät viikset. Siinä taisi kyllä mennä oma peli enemmän sekaisin kuin vastustajan."

KALLE BJÖRKROTH, 38: "Jos näyttäisin paremmalta ilman partaa, minulla ei olisi sitä. Minulla on kuitenkin vahvasti se tunne, että olisin kuin Mad Max kolmosen Blaster. Eri muotoisena minulla on ollut parta vuodesta 2001.

Partani alkoi kasvaa aikaisin. Isäni ajoi omansa koneen kanssa ja aloin itsekin ajaa koneella. Huomasin, että iho ärtyy helposti. Joten armeijan jälkeen annoin parran vain kasvaa. Ennen armeijaa minulla tosin oli pulisonkikausi.

Parta on helppo, viikset ovat vaikeat. Parta on kuin hyvän suvun sibeliusoppilas. Viikset ovat kuin ongelmakodin ADHD-lapsi. Partani yläosan nimeän jugurtiksi ja alaosan muruksi. Jokainen saa itse päätellä, mistä se johtuu.

Aamuisin herään risupartaisena. Voin päättää, haluanko näyttää kodittomalta vai paidattomalta merikapteenilta. ”Tekisit jotain itsellesi”, ovat ystävät sanoneet. Olen suhtautunut kaikkiin kommentteihin varsin välinpitämättömästi. If you can’t handle me at my bushiest you don’t deserve me at my groomiest. Viiksivahaa käytän päivittäin ja partaöljyä silloin, jos iho on kuiva.

Parta on ihan järkyttävän iso osa identiteettiäni. Mikään ei saisi minua luopumaan parrastani. Minulle parta kuvastaa vähän karskimpaa meininkiä: se on sellainen työläislook.

Viime vuosina parran kasvattamisesta on tullut hyväksyttävämpää, on selvästi tullut buumi.

Vapautuneilta suomalaisilta parta saa paljon huomiota. Porin PK:ssa viime kesänä yksi kaveri oli vakuuttunut, että olen hahmo Game Of Thrones -sarjasta. Hän ei uskonut, etten ole, vaikka puhuin suomea. Sitten oli pakko alkaa vääntää kättä. Ihan konkreettisesti."

TOPIAS MARVA, 22: "Viime kesänä ajoin kaikki silloiset partakarvat pois, ja siitä asti parta on saanut kasvaa melko vapaasti. Siihen se on vain tupsahtanut, mutta toisaalta partaan on myös jo tottunut niin hyvin, että vanhoja omia kuvia katsellessa tuntuu oudolta nähdä itsensä ilman partaa. Se alkaa olla jo aika tärkeä osa omaa identiteettiä.

Ensin parta kasvoi enimmäkseen pituutta, mutta nyt siihen on tullut enemmän tuuheutta. Se on alkanut mennä myös ihan vähän kiharalle.

Ei parta nyt mikään hengen asia ole, mutta tärkeä kuitenkin. Periaatteessa jos kavereiden kanssa keksisi jonkun oikein hyvän vedon, voisin siihen laittaa parran leikkaamisen panokseksi. Mutta vedossa mukana olevien kavereiden panos pitäisi olla vähintään yhtä iso.

En ole sen tyylinen, että nimeäisin esineitä tai asioita. Parrallanikaan ei ole nimeä, mutta jos sille joku nimi pitäisi keksiä, ensimmäiseksi mieleen tuli Braden. NHL:ssä maalivahtina pelaa Braden Holtby, jolla on myös iso parta ja myös hän pelaa jääkiekkoa maalivahtina. Joukkuekavereideni innoittamana oman pelipaitani selkämyksestä löytyy myös Bradenin numero 70.

Parrasta saa kyllä säännöllisesti kuulla kommentteja, mutta pääasiassa ihan hyväntuulista läppää. Ainoa nega on tainnut joskus tulla ihan parhailta kavereilta ja vanhemmilta. Olen kuitenkin kuitannut tämmöiset kateellisuudeksi. SaPKossa pelaavalle veljelleni Jullelle olen nyt keväällä vitsaillut, että olen kasvattanut playoff-partaa hänenkin puolestaan."