Instagram

KOLUMNI: Elämäntapana roskattomuus – taitaa olla helpompi sanoa kuin toteuttaa

Ei alkanut se roskaton kuukausi mitenkään ihan nappiin, kun ensimmäisinä kaupasta kannoin ulos kahvijuoman muovipullossa ja muutaman muunkin muovipurnukan.

Elämä täysin ilman roskaa tuntuu ajatuksena ihanalta, mutta yhtä utopistiselta kuin yksisarvisen selässä lentely vaaleanpunaisten hattarapilvien päällä.

Silti joku siihen pystyy. Roskattomaksi elämäntavaksi vapaasti käännetty zero waste -ideologia on saanut alkunsa jenkkilästä: perheenäiti Bea Johnson on monelle roskattoman elämäntavan ykkösguru ja hän yllpitää Zero waste home -sivustoa.

Johnsonin perhe tuotti vuonna 2016 yhden lasipurkin verran roskaa. Maailmalla on avautunut jo sellaisia liikkeitä, joissa ostokset tehdään omiin purnukoihin, eikä jätettä synny.

Miksen siis minäkin pystyisi?

"Pallollamme ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia ottaa vastaan tätä kaikkea moskaa, jonka me sen päälle kippaamme."

Mutta roska-aallot pyyhkivät ylitseni valtaisalla voimalla, kun alan miettiä maailmaa ja sen roskia. Sitä tuntee itsensä liian pieneksi, suorastaan mitättömäksi palaksi tässä pelissä: maailman meriin päätyy muovijätettä yli 500 tonnia joka tunti. Jopa miljoona merilintua ja satatuhatta merinisäkästä kuolee vuosittain muovijätteen vaikutuksesta.

Kun napsauttaa omat aivonsa oikein kunnolla päälle, tajuaa, kuinka järkyttävän paljon roskaa syntyy pelkästään yhden kauppakassin sisällöstä. Miten paljon helpompaa onkaan olla ajattelematta koko asiaa. Niin ei tule sitten paha mieli.

Mutta juttuhan on niin, että pallollamme ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia ottaa vastaan tätä kaikkea moskaa, jonka me sen päälle kippaamme.

Tyynellämerellä seilaa tälläkin hetkellä jatkuvassa limbossaan maailman suurin kaatopaikka: pinta-alaltaan ainakin kuuden Ranskan kokoinen Great Pacific Garbage Patch eli Tyynenmeren jätepyörre havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Sen lisäksi on löydetty jo ainakin viisi muuta pyörettä.

Jos sama kehitys jatkuu, vuonna 2050 merissä arvioidaan olevan enemmän muovia kuin kaloja.

Saattaa tuntua kaukaiselta ajatella tuota valtavaa roskakasaa lillumassa vielä valtaisammassa valtameressä. Jotta pystyisi ymmärtämään, paljonko turhaa sontaa koko maapallolla päivittäin syntyy, voisi olla paikallaan tarkastella asiaa niin sanotusti ruohonjuuritasolta: eräskin pikaruokaketju heittää muovikäsineet jäteastiaan jokaisen pyöräytetyn leivän perään. Kun laskin pikamatikalla, kuinka monta muovikäsineparia jätettä se tekee pelkästään meidän maassamme, olin aikamoisen järkyttynyt.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Suomessakin alkoi Zero Waste September -kampanja, jonka tavoitteina on vähentää jätteiden määrää ylipäätään, pienentää varsinkin meriin ja luontoon päätyvän mikromuovin määrää ja auttaa sekä kuluttajia että tuottajia kiinnittämään huomiota erilaisiin pakkausvaihtoehtoihin.

"Yhdellä asiakkaalla saattoi olla kymmenen pussia poistuessaan kaupasta."

Roskamaailman pahin mörkö on edelleenkin maatumaton muovi – niin maalla kuin meressä. Maailmassa on tuotettu 8,3 miljardia tonnia muovia - ja häkellyttävästi peräti puolet siitä kolmentoista viime vuoden aikana. Eikä muovin tuotanto taida ainakaan olla laskemaan päin. Miljardeista tuotetuista tonneista vain 9% on kierrätetty, 12% poltettu ja jopa 79% päätynyt luontoon.

Onneksi muovipussien käyttöä on rajoitettu tai ne on kokonaan kielletty monissa maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Keniassa, jossa ohuita pusseja on aiemmin jaettu ilmaiseksi ostosten yhteydessä. Australiassa asuessani ensimmäinen kulttuurishokki koski juuri ruokakauppojen pussirumbaa, jossa myyjät heittivät kaksi tuotetta pienen pussin pohjalle ja ottivat sitten seuraavan. Yhdellä asiakkaalla saattoi olla kymmenen pussia poistuessaan kaupasta.

"Kun myyjä tarjoaa sinulle muovipussia, mitä jos sanoisitkin ei kiitos?"

Kyllä välillä hävettää oma touhu, kun on muka niin kiire, ettei edes banaaninkuoria saa kuljetettua sinne biojäteastiaan, vaan ne menevät pikasiivotessa samaan pussukkaan kuin jugurttipurkit. Jos kaikki lajittelisivat jätteensä huolella, sekajätettä ei syntyisi juuri ollenkaan.

Siitä olisi aika hyvä aloittaa. 

Ja seuraavan kerran, kun myyjä tarjoaa sinulle muovipussia, mitä jos sanoisitkin ei kiitos?