Instagram

KOLUMNI: En haluaisi DVD-elokuvia kotiini, vaikka siitä maksettaisiin

Makuunin loppuunmyynti on villinyt elokuvien ystäviä viime päivinä myös Raumalla. Omat tuttavani ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa kuvia muun muassa hyllyllisestä kotiutettuja Bond-elokuvia sekä kunnon pinosta omiin kokoelmiin hankituista Disney-elokuvista.

Minä en haluaisi tuollaisia määriä DVD-elokuvia kotiini, vaikka siitä maksettaisiin.

Syitä on kaksi.

1. DVD:t vievät niiden käyttämiseen nähden todella paljon tilaa. Samaa elokuvaa ei tule katsottua vuoden aikana kovin montaa kertaa - jos kertaakaan, joten sen päätehtävä on vain viedä tilaa ja kerätä hyllyssä pieliinsä pölyä.

2. Kotoani ei tahdo enää löytyä laitteita, joilla fyysisiä elokuvia voisi pyörittää. Erillistä DVD-soitinta en ole omistanut kohta kymmeneen vuoteen, eikä läppärissänikään ole enää levypesäkettä.

Olenkin julmetun kiitollinen Netflixin, Viaplayn, HBO:n, Ruutuplussan ja Spotifyn kaltaisista palveluista. Minun ei tarvitse säilyttää kotonani hyllytolkulla levyjä, vaan valtavat musiikki- ja elokuva-arkistot ovat pakattuina juuri sillä hetkellä käyttämälleni mobiililaitteelle tai tietokoneelle.

Kun kelataan aikaa taaksepäin vielä reilut kymmenen vuotta, CD-levyt olivat omasta mielestäni aivan mahtavia. Meillä oli kaveriporukan kanssa tapana polttaa erilaisia reissulevyjä oikeastaan kaikkiin vähänkin erityisempiin tilaisuuksiin. Lapsuudenkodin hyllyiltä löytyy varmasti vielä joitain vappuspesiaaleja sekä esimerkiksi Ylläs 2006 -reissulevyjä.

Ovathan nämä CD:t omanlaisiaan aikakapseleita, joita kuuntelemalla voi upputua vuosikymmenten takaisille reissuille. Tästä huolimatta levyille potentiaalinen soittopaikka löytyy lähinnä enää autosta. Siellä vanha levy voi olla hauskaa kuunneltavaa pidemmällä ajomatkalla. Kaikesta nostalgisuudesta huolimatta en halua enää säilyttää kaikkia Cascadalla, Janne Hurmeella ja Raptorilla täytettyjä levyjä. Paljon kätevämpää on luoda erillisiä soittolistoja Spotifyhin.

Rauman Makuunissa vierailin viimeksi muutama vuosi sitten. Tuolloin Sillasta esitettiin kausi Yle Areenassa, mutta seuraava kausi ei siihen hätään ollut misään suoratoistopalvelussa saatavilla. Tuolloin avuksi tuli Makuuni, josta lainattu DVD tuli ahmittua lainausajan puitteissa muistaakseni noin viikossa.

Itse en liputa enää fyysisten tallenteiden puolesta, mutta näin sivusta on ollut siitä huolimatta hauska seurata leffafanien innostusta. Esimerkiksi Länsi-Suomen Facebook-sivulla harmiteltiin jo nopeimpien ehtimistä Makuunin loppuunmyyntiin ennen itseä. "Hei Alfred J. Kvakin ostaja, jos haluut myydä eteenpäin katsottuasi ne, ota yhteyttä!" kuului yksi epätoivoinen DVD:n ostotarjous.