Instagram
Rauma

KOLUMNI: Kouluruoka on parasta oikein käytettynä

Lunch time! Kuva: Juha Sinisalo

Makkarakastiketta, broiler-riisivuokaa, jauhelihakastiketta, merimiespihvivuokaa, siikapihvejä...

Kun silmäilen Rauman koulujen syksyn ensimmäistä ruokaviikkoa, tulvahtavat muistot omista kouluruokailuista lämpimästi mieleen. Ruokailu oli yksi päivän kohokohdista: ympärillä vakiopöydässä parhaat ystävät ja lautasella kerta toisensa jälkeen herkullista ruokaa.

Muistelen kouluruokaa pelkästään lämmöllä. Höyryävien ruokavuokien äärellä hääräsivät iloiset keittäjät ja ruoka oli todella maukasta. Ystäväporukkamme suosikki oli uunimakkara ja perunamuusi. Erilaiset lihapullat maistuivat myös aina ja ylimääräisiä palleroita koitettiin piilottaa keittäjien silmän välttäessä kastikkeen alle. Koulunäkki oli myös ihanaa - parhaina päivinä näkkäreitä meni lounaalla kaksi ja vielä jälkiruuaksi yksi. Eikä sovi unohtaa pinaattilettuja tai puuropäiviä!

Ainoastaan mantelikala sai minun ja ystävieni nenät nyrpistymään, mutta mahdettiinko senkin reseptiä jossain kohtaa muuttaa, sillä muistaakseni sekin alkoi maistua lopulta ihan mukavalta.

Silloin tällöin koulun ruokalassa sai tiputtaa äänestyspurnukkaan oman ruokatoiveensa. Minä en koskaan toivonut pizzaa tai burgereita, kuten monet muut. Ykköstoiveeni oli aina cannelonit: täytetyt pastaputkilot.

Aivan kaikkein pisimpinä koulupäivinä meille peruskoululaisille tarjottiin iltapäivällä vielä välipalaa, mikä oli ihan huikea tapa. Kun verensokerit pääsevät laskemaan alas ja keskittyminen siirtyy vatsan kurnimiseen, itse opiskeleminen jää toissijaiseksi.

Kouluruokailu tarjoaa kerrassaan hyvät eväät kunnolliseen lautasmalliin. Oppilaan vastuulle jää kuitenkin se lautasellisen koostaminen.

Kun nelisen vuotta sitten kiersin Länsi-Suomen kuvaajan kanssa tutkimassa millaisia lautasellisia alakoulualiset koostivat, olimme molemmat vähän shokissa. Lautasmallista ei ollut tietoakaan, kun urheilijapoika lastasi lautasensa täyteen lihapullia ja hilloketta, mutta unohti salaatin ja perunat kokonaan. Tai kun kasvissyöjäksi ilmoittautunut tyttö söi vain pienen kourallisen salaattia sivuuttaen kokonaan virallisen erikoisruokavaliolinjaston vaihtoehdot ja niiden tarjoamat proteiinit sekä hiilihydraatit. Kaiken kaikkiaan annokset olivat lähes joka lautasella todella pieniä ja köyhän näköisiä tarjolla olleisiin valikoimiin nähden.

Minä ja omat ystäväni söimme peruskoulussa ja varsinkin lukiossa aina hyvin. Santsaaminen oli lounastauolla ennemmin sääntö kuin poikkeus. Joskus saatoimme jopa kilpailla siinä, kuka syö eniten lihapullia. Tämän jälkeen jaksoi painaa hyvin lentopalloharkoissa.

Jottei tämä kolumni ei menisi täysin omien kouluruokailujen muisteluksi ja nykynuorten annosten kauhisteluksi, tässä loppuun pari toivetta koululaisille ja heidän perheilleen: syökää yhdessä saman pöydän ääressä ja nauttikaa hyvistä sekä monipuolisista mauista!

Kun nuorena saa kotoa hyvät ruokaopit matkaan mukaan, ne kantavat todella pitkälle: käytöstapojen, kaikkiruokaisuuden ja ruuan arvostamisen muodossa.