Instagram
Rauma

Laura Moisio rakastaa vanhanaikaista bändisoundia: "Se on tässä ajassa vähän epämuodikasta"

– Ulkona on kauniita värejä ja nyt on kiva fiilis, kun asiat ovat valmistumassa, muusikko Laura Moisio hymyilee luurin toisessa päässä. Syksy Tampereella on ollut arinkoinen.

Moision kesä meni studiossa: artistin kolmas albumi on viimeistelyä vaille valmis ja se julkaistaan helmikuussa 2018. Tuore Keltaiset verhot -sinkku tuupattiin ulos viime perjantaina. Sen innoittajina olivat Virginia Woolfin Oma huone -romaani ja Charlotte Perkins Gilmanin Keltainen seinäpaperi -novelli.

– Ja Tom of Finland -elokuvassa oli keltaiset verhot. Keltainen on tullut viime aikoina monessa yhteydessä esiin ja jäänyt pyörimään mieleen.

"En halua olla runon kohde, vaan tehdä itse."

Oma huone ja Keltainen seinäpaperi kertovat aikansa naiskuvasta peilattuna luovaan työhön.

– Halusta päästä esille. Molemmissa teoksissa naiset on nähty muusana miesten tekemälle taiteelle. Mutta en halua olla runon kohde, vaan tehdä itse.

Teosto-palkintoon ja Kriitikoiden Emma -pystiin ehdolla vuonna 2016 ollut Moisio kertoo olleensa tässä suhteessa onnekas.

– Koen olevani tasa-arvoisessa asemassa. Minulla ei ole ollut musiikin tekemisessä sellaista tilannetta, että olisin joutunut naiseuteni vuoksi kamppailemaan. Puhun tietenkin vain omasta puolestani. Mutta valitsemani musiikkityylin vuoksi kylläkin.

Edellisen albuminsa Ikuinen valo Moisio julkaisi 2015.

– Sen jälkeen tuli olo, että haluan treenikämppämeininkiä!

Tuleva albumi onkin soitettu ja sovitettu Moision lisäksi kolmen muun muusikon voimin. Bassossa on Pauli Hanhiniemenkin kanssa keikkaillut Ville Rauhala, kitarassa Lauri Myllymäki ja rummuissa Sebastian Krühn.

– Olen tehnyt sooloa ja duoa, nyt on kiva soittaa bändin kanssa. Ollaan tehty old school -meiningillä. Ei olla tietoisesti kartoitettu mitään soundia, mutta levystä kuuluu sellainen vanhanaikainen bändisoundi, joka on tässä ajassa vähän epämuodikasta.

Muusikko itse nauttii -60 ja -70-lukujen fiiliksestä ja sitä on ammennettu myös Moision heleän tulkinnan taustalle.

–  Tekstit ovat minulle tosi tärkeitä ja pyrin lukemaan paljon. Kun teen biisejä, sävellys ja sanoitus kulkevat rinta rinnan. Koska en kirjoita kaavaan, minulla on kappaleita kirjoittaessa aina joku instrumentti mukana, ainakin tuomassa alkuinspistä.

Muusikko vinkkaa kuunelleensa viime aikoina paljon klassikkolauluntekijöitä, kuten Joni Mitchelliä ja Neil Youngia.

– Laura Marlingia olen kuunnellut paljon, Dave Lindholm on ikisuosikki.

Pianon parissa musiikin aloittanut 30-vuotias Moisio alkoi soittaa kitaraa vasta reilusti päälle parikymppisenä.

– Nyt on kasvanut siihen kiinni. Kitara on mielestäni monipuolisempi soitin. Se vain kiinnostaa minua enemmän. Ja roudausteknisistä syistä helpompi kuin piano, hän nauraa.

Laura Moisio esiintyy Kulttuurikuppila Brummissa torstaina kello 19.