Instagram
Rauma

Montako Facebook-kaveria osaat nimetä ulkomuistista? – testasimme

Facebookin kaverilista paisuu herkästi, ellei sen kokoamisessa pidä tiukkaa linjaa. Kuva: Tim Bennet

MAIJA: Minulla on yhteensä 492 Facebook-ystävää ja se on mielestäni aika paljon. Halusin testata, montako FB-ystäväni nimeä muistaisin lonkalta.

Kirjasin raivokkaan viisitoistaminuuttisen ajan ylös niin paljon nimiä kuin muistisopukoistani irtosi. Kävin läpi eri kaveriryhmiä ja välillä jouduin oikein pinnistelemään, kun silmieni edessä oli tutut kasvot, mutta henkilön nimi ei mienannut tulla mieleen.

Nimiä tuli ryppäissä, kun kävin läpi läheisimpiä ystäviä, työkavereita, harrastuskavereita, vanhoja joukkuekavereita, opiskelukavereita...

Vartin tultua täyteen minulla oli kasassa 201 nimeä. Se on alle puolet Facebook-ystävistäni. Ketä sitten unohdin?

Listalta puuttui vanha valmentaja, kavereiden puolisoja, exän äiti ja mummu, sukulaisia, moikkaustuttuja... Ylivoimaisesti suurin unohtamani ryhmä oli noin 10-15 vuoden takaiset koulukaverit, joiden kanssa en ole enää tekemisissä.

Listalta puuttui myös liuta läheisempiä ystäviä, joiden päivityksiä en ole nähnyt Facebookin uutisfiidissäni pitkiin aikoihin. On selvää, että tärkeät asiat jaetaan nykyään muissa kanavissa. Olen myös itse vuosien saatossa vähentänyt huomattavasti Facebookissa jakamiani henkilökohtaisia asioita. Someoleminen on siirtynyt Instagramiin suljetun tilin taakse sekä Snapchattiin hyvin pienen kaveriryhmän keskuuteen.

Vartin nimeämistesti sai minut pohdiskelevaiseksi. Onko Facebookissa tarkoituksenmukaista säilyttää kavereita vuosikymmenen takaa jos elämät ovat kuljettaneet aivan eri suuntiin, eikä kuulumisia enää vaihdeta?

Pohdiskeluni johti myös kevyeen kaverilistan siivousoperaatioon. Samalla se paljasti, että listallani oli roikkunut kourallinen jo naamakirjasta kokonaan postuneita profiileja.

Näistä en muistanut nimeämisharjoituksessani yhtäkään.

Tuttujen tapaamisesta on voinut kulua jo vuosia, mutta vanhat nimet pysyvät silti sitkeästi Facebookin kaverilistalla. Kuva: Dayne Topkin

HENRIKA: Kun näin vieressäni Maijan tuskailevan saadakseen kaverilistansa lähes 500 nimeä kasaan, päätin, ettei minulla ole 662 nimen muistamisessa toivoakaan, joten lähestyin testiä vähän eri vinkkelistä: kävin kaverilistani läpi tutkien, onko joukossa sellaisia, joita en kertakaikkiaan muista.

Ja löytyihän niitä.

Viisi nimistä on sellaisia, joita en muistanut koskaan kuulleeni.

Kaksi tuttavaani olin sekoittanut toisiinsa. Molemmat ovat samasta maasta ja näyttävät vähän samalta: molemmat olen tavannut samassa maassa matkustaessani. Muistin vain toisen kohtaamisen, mutta en sitä, kumman kanssa tämä kohtaaminen oli.

Minulla on myös useita kymmeniä kansainvälisiä tuttuja, joiden kanssa on esimerkiksi jaettu hostellin makuusali ja sitten sovittu, että tullaan vaikka joskus kylään puolin ja toisin.

Joku someasiantuntija sanoi vuosia sitten, että naamakirjassa on kahdenlaisia käyttäjiä: toiset pitävät piirin todellisen pienenä ja toiset kasvattavat verkostoaan mahdollisimman laajaksi niin sanotulla hyötymisperusteella.

Jälkimmäisessä ihminen ajattelee, että kontaktit voisivat osoittautua tarpeelliseksi avuksi joskus myöhemmässä vaiheessa elämää.

Saattaa kuulostaa karulta näin puettuna. Mutta minä ainakin kuulun tähän ryhmään.

Hyötyminen on ihmissuhdekontekstissa ruma sana, mutta näen verkoston luomisen positiivisena juttuna. Myös ystävä on tarpeellinen apu, eikö? Eli ei tässä nyt mitään toisen selkärangasta olla kiskomassa. Facebook nyt vain on aika näppärä paikka olla toiseen yhteydessä. Ja toimittajalle tuttavaverkosto maailmalla on kullanarvoinen.

Siksipä olenkin hyväksynyt uusia kavereita Facebookiin varsin lyhyen kohtaamisen, vaikka muutaman tunnin bileillan, jälkeen. Matkustan paljon yksin, ja reissuillani kohtaan useita ihmisiä.

Nykyisin tosin taidan kysyä herkemmin, että onko tyypillä Insta-tiliä.

No haluanko sitten jakaa elämästäni näille ihmisille?

Oikeastaan haluan. Koska minusta on ihanaa avartaa omaa maailmankuvaani näkemällä päivityksiä eri maailmankolkista ja eri kielillä. Uskon, että nämä ihmiset arvostavat samaa.

Mutta heidät, joiden tapaamishetkeä en edes muista, vaikka kuinka koitan päätäni kaivaa – heidät kyllä poistin heti.