Instagram

Oi Rauma on! On meillä... niin mitä? Vappuaattona Kanalin varressa ei saanut kaikesta selvää, mutta ainakin skumppapullot poksuivat

Kello on 17.48 vappuaattona. Kipitän Kalliokatua täyttä höökiä eteenpäin, jotta ehdin Kanali Helmen pesuun ja lakitukseen.

Vastaani kävelee  nuori mies keltaisissa haalareissa. Suoraan etuvarustuksen kohdalle on kiinnitetty vaaleanpunainen ja pitkänmallinen ilmapallo.

Näky on hupaisa, varsinkin, kun opiskelijalla on yrmy ilme kasvoillaan.

Samassa hän ottaa tiukan puristusotteen pallosta ja kiskaisee sen irti.

Kävelemme eri puolilla tietä. Hymyilen tälle onnettomalle vappujuhlijalle ja viestitän hymylläni muuten sanattomasti, että olen pistänyt merkille edeltäneen tapahtumaketjun.

Mies ei ole yhtä huvittunut.

Saavun veden äärelle. Ihmisiä on jo kertynyt paikalle sen verran hyvin, etten pääse niin kutsutulle eturivin paikalle, vaan joudun kurkistelemaan ihmisten selkien takana.

– Tää on kyllä jo niin perinne täällä Raumalla, täti sanoo.

– Tääl on niin ahrast, kommentoi toinen.

Hyvä vaan, että on ihmisiä liikkellä. Ilma nyt on, noh, vähän kehno. Mutta ainakaan ei sada.

Skumppapulloja poksahtelee auki siellä täällä.

– Mä käyn ruokkimas sen kissan, ni tuun sit, nainen huikkaa ja katoaa sitten autoon.

Portaiden luokse kerääntynyt keltahaalarinen opiskelijajoukko porisee asiaankuuluvasti: tasaisesta puheensorinasta erottuu välillä korkeampi kiljahdus.

Sitten haalarikansa ryhtyy yhteislauluun.

– Oi Rauma on! Oi Rauma on! Oi Rauma on niin ihana! On meillä..

Niin mitä? Vastarannalle saakka eivät laulunsanat oikein kantaudu. Keskimmäinen kolmesta lauluun täytettävästä määreestä taisi olla Pub HoviNarri.

Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, että opiskelijat selvästi nauttivat ajastaan täällä.

Puhuja aloittaa lavalla. Päätän liikkua patsaan puolelle kanaalia, Mutta silti puheesta katoaa ilmaan suurin osa. Karkaa kaukaisuuteen yhtä nopeasti kuin vappuinen foliopallo silloin, kun sen naru vahingossa lipeää juhlijan sormien välistä.

Palloja muuten vilisee silmissä useampiakin. Suosikki on ehkä keltahaalarin kanssa kulkeva keltainen Laalaa-teletappi.

– Olisitko voinut vaihtaa sen öljysäiliön samalla? Se on täysin laiton päätös! miehet keskustelevat kiivaasti.

Taitaa olla laitettu taloja kuntoon. Tai ainakin yritetty laittaa.

– Pitikin kysyä teiltä jotain tästä Raumasta, mutta en nyt just muista, että mitä, eräs vappuvieras tuumailee paikallisille tuttavilleen.

Tajuan, että kello on jo yli kuuden ja ihmiset ovat jo painaneet lakit päähän. Hamuan omaa lakkiani kassinpohjalta. Vedän sen päähän ja tarkkailen sen jälkeen hetken aikaa muita lakkeja.

Parasta ovat lakit, jotka ovat täynnä epämääräistä likaa.

Ja minulle tulee aina jotenkin todella iloinen olo, kun jonkun vanhan sedän tai tädin päässä on jo kunnolla keltaiseksi muuttunut ylioppilaslakki.

– Mul on ihan kauhee jano! kuuluu jostain selkäni takaa.

Älä huoli, vappu taitaa olla juuri yksi niistä päivistä suomalaisessa kalenterissa, jolloin juoman puutteesta ei pitäisi joutua olemaan huolissaan.

– Mä otin varoiks mukaan ne molemmat pikkuskumpat! Pitäiskö juoda pullo kerrallaan?

JUTTUSARJAN AIEMMAT OSAT

"Faija sano, et Norjas maksaa kilo karkkeja 24 euroa!" – Lukon pelissä vaihdettiin kuulumisia, keskusteltiin autoista ja buuattiin tuomarille

Karaokekilpailussa kuultiin kosinta sekä mietittiin kaksisenttisten alkuperää – ja vessassa lensi hyttynen