Instagram
Rauma

Oksennusrefleksi ja revenneet pöksyt – Lauri Tukonen ja HesaÄijä kertovat kesäduuneistaan

Lauri Tukosen parivuotias Alfred-poika on todella kiinnostunut valokuvaamisesta. Mahtaisiko siitä olla hänelle kesäduuniksi joskus tulevaisuudessa Kuva: Henrika Bäcklund

 Kesä on täällä ja sen myötä myös kesäduunilaiset! Kesätyöt saattavat aiheuttaa vahvoja vihan ja rakkauden tuntemuksia. Joko niitä ei ole tai niitä on liikaa, työ voi olla parasta ikinä tai kauheinta koskaan.

Kamu laittoi Lukon Lauri Tukosen ja HesaÄijän kesäduunigrilliin ja tiristi ulos miesten mahtavimmat kesäduunitarinat.

Oksennuksen rajamailla on vedetty.

Jääkiekkomies on ollut jääkiekkomies kesälläkin.

– Mulla on itse asiassa sellainen tilanne, etten ole oikeastaan ikinä tehnyt muuta kuin pelannut jääkiekkoa. Olen pelannut 15-vuotiaasta asti tosi ammattimaisesti ja kesätkin ollaan harjoiteltu tulevaan kauteen.

Tukonen kuvailee, että jääkiekkokesiin on mahtunut sekä hauskoja että raskaita kokemuksia.

– Mäkivetopäiviä hyppyrillä.. Oksennuksen rajamailla on vedetty. Ne ei tietenkään oo mitään hirveen mukavia muistoja, mies hymähtää.

Urheilu on ollut Tukosen työhistorian keskiössä. 

– Olen nauttinut, kun jääkiekon kautta on päässyt näkemään eri aloja. Lihajalostamon toimintaan käytiin joku kesä tutustumassa joukkueen kanssa ja muutenkin harjoitteluun on kuulunut paljon erilaisia tapahtumia ja tempauksia.

Joukkueen voimin on kesäaikaan tuotettu myös esimerkiksi lyhytelokuvia.

– Meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja jokainen teki pätkän omasta aiheesta. Siinä opeteltiin itsensä likoon laittamista!

Kaverit eivät kuulemma olleet nuorempana kateellisia toisen unelmakesätyöstä – ja useammat heistä urheilivat työkseen itsekin.

– Olen saanut tehdä unelmaduunia pienestä saakka. Urheilijan elämä on tosin aika kurinalaista. Hommia tehdään 24/7, kun itsestä tulee huolehtia. Olen verrannut jääkiekkoa pienyrittäjän hommiin. Jääkiekko on yrittämistä joukkuelajissa.

Sain silloin paljon hyviä tipsejä, joita käytän edelleen, kun teen videoita.

HesaÄijä oli valmis ryhtymään näyttelijäksi kesäteatterikesän jälkeen. Kuva: Sony Music

Alkuvuodesta 2004 HesaÄijä eli Marios Kleovoulou alkoi työskennellä Rauman kaupunginteatterissa. Asiat johtivat siihen, että häntä pyydettiin mukaan myös kesänäytelmään. Se kesätyö jäi mieleen historian parhaimpana.

Näytelmän nimi oli Siltalan pehtoori. Musamiehen sanojen mukaan kesä teatterilla oli ihan hemmetin ihana.

– Olin semne luutnantti. En enää muista, mikä sen nimi oli, mut se oli aika vekkuli kaveri. Se puhui vähän sellasella ruotsalaisella aksentilla. Sain ohjeet, että näyttele sillai, että ihmiset ei tiedä onks se naissi vai miähi päi.

Hulluimpaan yksittäiseen hetkeen liittyvät kaivo, sarvipää ja liian tiukat pöksyt.

– Mulla repes housut kesken esityksen, kun piti hypätä sellaseen kaivoho jotain härkää tai lehmää karkuun. Koko kaks minuuttii, mitkä mä siellä kaivossa olin, ajattelin vaan, että kohta nämä kaik ihmiset tulee näkemään minu perseen.

Parhaasta kesätyöstä tarttui oppeja vuosiksi eteenpäin.

– Sain silloin paljon hyviä tipsejä, joita käytän edelleen, kun teen videoita. Melkkei meinas jopa teatterikorkeakouluhunki hakke siält saadu innostukse takia, mut päätysi kuitenki hakemaa sit musatuottaja kouluhu.