Instagram

"Olisihan se nyt tylsää, jos auto käynnistyisi joka aamu"

Riku Laikku haluaa pitää auton pinnan saaman patinan sellaisenaan. Hommia on paiskittu konepellin alla. Kuvat: Henrika Bäcklund

– Mistäs tämä sitten tankataan? autoharrastaja Riku Laikku kysyy ja jää hymyillen odottamaan vastaustani. Vuonna 1973 valmistuneen Toyota Coronan menoveden syöttöön liittyy selvästi joku jippo.

Ei ainakaan mistään auton etupuolelta, menee ensimmäinen arvaukseni pieleen. Laikku kääntää takarekisterikilven auki.

– Tankatessa saa aina aika paljon katseita. Joskus olen ihan vitsillä jopa peruuttanut siihen jakajalle, hän nauraa.

– Kattotelineet olivat valmiina, kun ostin tämän. Yleensä koristeeksi laitetaan suksia tai paaleja, mutta halusin tehdä jotain erilaista.

Katolla komeilevat purkit löytyivät edesmenneen mummon mökiltä.

– Kun ajan vaikka vaikka torin ohi, niin koko terassi kyllä kääntyy katsomaan. Ja paljon näytetään peukkua!

Toyota Corona Mark 1:n kilvet ovat poikkeuksellisesti mustat, vaikka yleisesti valkoisiin kilpiin alettiin siirtyä jo vuonna 1971.

– Serkulla on vuoden -72 kupla, jossa on valkoiset kivet. Hän on kateellinen näistä mustista.

Bensakorkkipiilon lisäksi auton erikoisuutena ovat mustat rekisterikilvet.

Rauman katuja Corona on huristellut nyt kuusi vuotta. Se löytyi netin kautta Vaasasta. Ajopeli ei ollut ostohetkellä kovinkaan hyvässä kunnossa, silllä se oli seissyt pellonlaidassa pari vuosikymmentä. Matkalla Vaasasta Raumalle kului neljä litraa öljyä.

– Kaksi kertaa kahdeksankympin vauhdissa konepelti on auennut. Sitten pulttasin sen kiinni. Tämän kanssa on ollut aika mielenkiintoisia tilanteita, Laikku naurahtaa.

– Mutta olisihan se vähän liian tavallista laittaa auto joka aamu käyntiin ensiyrittämällä!

Laikku on oppinut, että hansikaslokerossa kulkevat aina mukana ainakin jotkut pihdit. Monet ovat ihmetelleet, onko auto todella katsastettu.

– Kaiken täytyy olla kunnossa. En ajaisi sellaisella autolla, jossa ei olisi. Tekniseen puoleen olen hakannut todella paljon aikaa.

"Olen kuukauden yrittänyt metsästää takajarruja."

Oikeastaan mitään auton varaosia ei saa tilattua. Laikulla on yksi varaosa-auto, mutta muuten osat pitää kehitellä tuunaamalla. Hitsaamisesta innostunut ystävä esimerkiksi kasasi autoon pakoputken.

– Ja jos jostain jotain osaa saa, niin sieltä ostetaan sitten kaikki kerralla, avopuoliso Laura Loitomaa huikkaa väliin.

– Olen kuukauden yrittänyt metsästää takajarruja. Kolme kertaa olen tilannut, mutta ne eivät ole olleet sinne päinkään! Laikku jatkaa.

 – Kuuden vuoden aikana olen ajanut tätä kaksi kertaa, mutta ehkä voin antaa vielä mahdollisuuden, Laura Loitomaa sanoo nyt, kun auto on laitettu tekniikan puolesta kuntoon. Pariskunnan pian kolmevuotias Timi-poika osaa jo kaikki automerkit.

Autoja Laikku on harrastanut aktiivisesti kymmenen vuotta. Tietotaito on itse hankittua, tosin innostus autoihin on isältä lähtöisin.

– Samanlaista roplaamista. Mutta nyt menee jo niin päin, että isä pyytää minulta neuvoa. Paljon tulee autojen kanssa puuhailtua. Melkein joka ilta menee pari tuntia, joku 300 päivää vuodessa.

Mies toteaa, että homma lähti lapasesta tammikuussa 2011 omakotitaloon muuton jälkeen.

– Alapelto on ihan täynnä autoja! Toiset kerää postimerkkejä, minä näitä. Monet autot ovat varaosiksi. Esimerkiksi Volvoja olen keräillyt tulevaisuuden varalta.

– Raumalla on paljon harrasteautoja. Kannustaisin näyttämään niitä enemmän. Jos on erikoinen auto, niin sitä pitäisi ehdottomasti esitellä!

Laikku kokeili ajella vanhalla Toyotalla töihin myös talviaikaan, mutta nyt se on pääasiassa kesäkuukausien käyttöauto. – Oli vähän kylmä!