Instagram

Pitsinnypläystä polttarihumussa – sukkanauha morsiamelle muistoksi

Pits-Priian Aila Rismala opastaa Laura Puumalaa pääsemään tekemisessä alkuun. Kuvat: Henrika Bäcklund

Me kaasot tulimme siihen loppupäätelmään, että Raumalla syntynyt morsian saisi uppoutua polttaripäivänään paikallisen perinnekäsityön saloihin.

– Olin todella yllättynyt, mutta innoissani, sillä en jotenkin olisi uskonut, että juuri te veisitte minut nypläämään, muistelee vuoden naimisissa ollut Laura Puumala viime kesäistä polttaritunnelmaa.

Ideasta innostui niin ikään Nyplääjät ry:n puheenjohtaja Aila Rismala, joka pyörittää 30-juhlavuottaan viettävää Vanhan Rauman Pits-Priia-myymälää.

– Olen itse kokeilunhaluinen ja sitä mieltä, että kokeilla kannattaa aina. Ihanaa, että tullaan oma-aloitteisesti, se on ihan mieltä ylentävää!

Vuonna 2014 Vuoden nyplääjäksi valittu Rismala lähti opettamaan neljälle noviisille kuuden parin uddia.

– Se oli hypnoottista ja todella koukuttavaa, kun tekemiseen pääsi kiinni. Ensin olin huolissani, etten osaa, koska en ole käytännön näppärä, kuvailee Laura, joka lähestyi nypläämisen perusteita teorian sijasta käytäntö edellä.

– Valitsin teille juuri uddin, kun mainitsit sanan sukkanauha. Uddi on sopivan reikäistä ja siihen saa hyvin pujotettua kuminauhan, Aila selittää.

Hän on aiemmin opettanut yhtä muuta polttariporukkaa. Silloin Pits-Priiaan asteli neljän miehen seurue Uudestakaupungista.

– Sulhanen nypläsi sukkanauhan morsiamelle. Heillä oli niin hauskaa ja hurttia huumoria!

Langat viuhuvat edestakaisin nypylöiden avulla.

Kurssipyyntöjä tulee Pits-Priiaan tasaisin väliajoin.

– Helsingistä oli juuri viiden hengen käsityöporukka täällä kaksi päivää. He tekivät kaikkea pientä, kuten pitsiä rannekoruun.

Myös esimerkiksi isäntäperheet tuovat vaihto-oppilaitaan kokeilemaan nypläystä.

– Vaikka on havaittavissa käsityöbuumia, niin pitsin tekeminen hiipuu pikkuhiljaa. Nypläyksen opettajistakin on puutetta. Pitää vain uskoa ja toivoa. Pitsiviikolla olen huomannut, että kyllä sitä kiinnostusta löytyy nuoriltakin. Pojat ovat rohkeampia kysymään.

Laura kertoo, että arvostus pitsiä ja sen tekijöitä kohtaan nousi yhden iltapäivän aikana kohisten.

– En ollut ennen tajunnut, kuinka paljon vaivaa se vaatii! Se on taidetta ja taitoa. Olen ennen pitänyt mummolan ja kodin pitsiliinoja aika itsestäänselvyytenä. Nyt todella ymmärrän, miksi isot pitsiliinat ovat niin kalliita, hän naurahtaa.

Nypylät liikkuvat puolelta toiselle pareittaan. Kuuden parin uddissa käytössä on tietysti kuusi paria, eli 12 nypylää.

Lopullisessa sukkanauhassa yhdistyi niin morsiamen kuin jokaisen kaason kädenjälki.

– Se toi syvyyttä ja perinteikkyyttä sekä häihin että polttareihin. Minulle jäi konkreettinen ja järkevä muisto, käsintehty asia, jolla on tarina. Sitä ei todellakaan viskattu mihinkään, eikä viskata!

VINKKI! Pitsiviikolla Pits-Priiassa pääsee nypläämään non-stoppina lyöntiharjoitusta, josta valmistuu noin kolmen sentin mittainen suorakaide. Siinä harjoitellaan kokolyöntiä, liinalyöntiä ja puolilyöntiä kymmenellä parilla, eli 20 nypylällä.