Instagram

Rauma Blueseilla syntyy tarinoita: "Hotellista piti purkaa suihkukaappia, että iso mies mahtui suihkuun"

Parpansalin teltan suojissa sykkii tunnelmallinen blues. Kuvat: Pekka Lehmuskallio

Rauma Bluesin järjestäjillä on ollut tapana pitää hyvää huolta artisteistaan. Se on tarkoittanut muun muassa keikkapäivän jälkeisiä veneretkiä porukalla Rauman saaristoon.

Elettiin vuotta 2004, kun taas yksi saaristoretki oli alkamassa. Cedric Burnside oli pukenut urheasti jo pelastusliivit ylleen, mutta vesipelkoinen muusikko ei suostunut aluksi tulemaan rannallakaan kymmentä metriä lähemmäksi paattia.

- Lopulta artistiemäntämme onnistui houkuttelemaan Burnsiden mukaan kyytiin, mutta en ole kyllä ennen nähnyt mustan miehen kasvojen menevän niin kalpeiksi, Hannu ”Tunnu” Pärssinen naurahtaa.

Kun retkue lopulta pääsi perille Kylmäpihlajan majakalle, ilta eteni jossain pisteessä tietysti jammailuksi. Paremman puutteessa rumpujen virkaa toimitti keittiöstä noudetut padat ja kattilat.

Saarella totta kai haluttiin päästä myös uimaan. Suomalaisten esimerkistä innostuneena myös Robert Randolph hyppäsi mereen, jolloin muut bändiläiset huusivat täyttä kurkkua: ”Hän ei osaa uida!”

Randolph saatiin onneksi merestä kuiville nopeasti, joten mies saattoi itsekin vain vitsailla tapahtuneelle.

- I almost drowned in the Baltic sea!

Shakura S´Aida oli yksi viime vuoden esiintyjätähdistä.

Tunnu Pärssinen on ollut mukana Rauma Bluesin puuhamiehenä aivan alusta asti, eli yhteensä jo 33 kertaa. Vuotta myöhemmin mukaan remmiin liittyi myös Jyrki Lehti.

- Ei minua varmaan muuten olisi huolittu, mutta muilla ei tuolloin ollut uutta telexiä, Lehti virnistää.

Tapahtuman koostamisessa vuoden kierto on selvä: kun pääkonsertti on saatu elokuisena lauantaina juhlittua, kokoontuu järjestäjäpoppoo summamaan mennyttä ja katsomaan tulevaan jo seuraavana päivänä sunnuntaina.

– Syksyn aikana pyrimme aina lyömään lukkoon tulevan vuoden tapahtumailmeen ja olemme myös yhteydessä sponsoreihin sekä yhteistyökumppaneihin, Pärssinen kertoo.

Artistitkin pyritään buukkaamaan mahdollisimman hyvissä ajoin, mutta aina voi sattua yllätyksiä, jotka pakottavat järjestäjän reagoimaan tilanteisiin nopeastikin.

– Vaikka syksyllä jo käydään paljon neuvotteluja, voi osa artisteista varmistua vasta monen kuukauden kuluttua, Pärssinen sanoo.

Hannu Pärssinen on käyttänyt lukuisia ja lukuisia työtunteja Rauma Bluesien parissa.

Kolmena viime vuonna Rauma Blues on järjestetty tarkoituksella elokuussa heinäkuun tapahtumapaljouden ulkopuolella. Teltan ansiosta Blueseilla ei kelinkään suhteen ole niin justiinsa.

– Jos sattuu satamaan, teltassamme oleva lattia pelastaa, eikä kuravelliä synny, Lehti kuvailee.

Vuosi -93 on piirtynyt molempien miesten mieliin sillä päinvastaisella tavalla – silloin blueseilla tarvottiin nilkat mudassa.

Teltalla on myös muita etuja.

– Teltta on välitön ja helppo ympäristö. Kun Blueseja järjestettiin talviharjoitteluhallissa, kävi usein keikkojen välissä pihalle siirtyneiden keskuudessa niin, että musiikki ei kuulunutkaan ulos ja osa artistien ohjelmistosta jäi heiltä vahingossa seuraamatta, Lehti kertoo.

Vuodet ja vuosikymmenet tapahtumatiimissä ovat opettaneet kaksikolle paljon.

– Siinä meni varmaan 15-20 vuotta ennen kuin järjestelyihin oppi suhtautumaan tietyllä rentoudella ja löysimme delegoinnin taidon, Pärssinen sanoo.

– Muistan sen ensimmäisen kerran, kun kaksi viikkoa ennen pääkonserttia istuimme kahvilla ja kaikki kohdat to do -listalla oli jo raksittu, Lehti muistelee.

Kokeneilla järjestäjillä tuntuu olevan rutiini jo hyppysissä, mutta välillä artistit voivat yllättää.

– Meille on vuosien mittaan esitetty hyvin maltillisia takahuonetoiveita, mutta erityisesti yksi poikkeus muistuu mieleen vuodelta 2002.

Tuolloin esiintyjäkaartiin oli kiinnitetty soul-solisti Salomon Burke, jonka pitkältä toivelistalta löytyi muun muassa valtaistuin takahuoneeseen. Sellaista yritettiin metsästää niin Ylen kuin Maikkarinkin studioilta ja kaupunginteatterin lavasteista, mutta ilman tulosta.

– Lopulta sopiva tuoli löydettiin Timo Koivusalon filmistudiolta Nakkilasta. Ei taida Koivusalo vielä tänäkään päivänä tietää tästä erikoisesta lainasta, Pärssinen sanoo.

Valtaistuimen vierustoille piti vieläpä tuoda isot puskat pitkävartisia ja piikittömiä ruusuja.

Eikä Burken kanssa taiteilu suinkaan loppunut siihen.

­– Raumanlinnan hotellista piti purkaa suihkukaappia, että iso mies mahtui suihkuun, Lehti tarinoi.

– Kun miestä lähdettiin hakemaan hotellilta keikkapaikalle, totesi hän autosta, ettei se ole toivottu Mercedes. Kun pihaan tilattiin tuolloin kaikki Rauman tilataksit jonoon valittaviksi, oli Audi sitten lopulta kuitenkin ihan hyvä, hän jatkaa.

Eikä miehen keikka jättänyt oikuttelujen jälkeen ketään kylmäksi.

– Hän veti niin mahtavan setin, että kyllä siinä silmäkulma kostui, Pärssinen muistelee.

Rauma Blues on tullut kaupungin tapahtumakalenteriin jäädäkseen.

– Järjestäjille paras palkinto on se, että yleisö viihtyy. Kävijöiltä saatu palaute on sellainen motivaattori, joka saa jatkamaan näitä hommia, Pärssinen ja Lehti sanovat yhdestä suusta.

Perjantai-illan 10.8. bluesklubit Café Salissa, Buena Vistassa ja Kulttuurikuppila Brummissa. Klubeilla esiintyvät suomalaisen bluesin kärkinimet. Lauantain 11.8. pääkonsertti juhlitaan teltta-areenalla Parpansalin kentällä. Esiintymässä Slim Butler & The SlimCuts, Guitar Slim Jr., Annika Chambers, Sugaray Rayford Band sekä J.T. Lauritsen & The Buckshot Hunters.