Instagram
Rauma

"Teen työni ihan yhtä hyvin, vaikka olenkin tatuoitu" – työ vanhainkodissa ei ollut este kaulatatuoinnille

Välillä tuntuu, että omaa ammatillista osaamista pitäisi tatuointien takia todistella jollain tavalla, Mira Jokela miettii. Kuvat: Henrika Bäcklund

Mira Jokela otti ensimmäisen tatuointinsa ollessaan 14-vuotias. Äiti antoi tuolloin luvan johonkin söpöön ja pieneen.

– Tiesiköhän äiti, mitä siitä seuraa, 27-vuotias Jokela nauraa.

Jokelalle tatuoinnit ja niiden ottaminen on ollut itsestäänselvyys. Lapsena, kun muut vaihtelivat tarroja, leikki Mira feikkitatuointien kanssa.

– Äiti yritti aina tarjota, että etkö nyt vaan ottaisi näitä tarroja. En tiedä, mistä se into tatuointeihin on tullut, se on vain aina ollut.

"Ulkonäköni ei vaikuta työntekooni mitenkään."

Palvelukodissa ikäihmisiä työkseen hoitava Jokela ei antanut tatuointien tulla uravalinnan esteeksi. Nykyisessä työpaikassaan hän on ollut vuoden päivät.

– Kyllä minä pelkäsin aluksi vaikka kuinka paljon, mitä asukkaat ajattelevat. Mietin jopa etukäteen, että antavatko he minun edes hoitaa. Kauheasti he kyselevät tatuoinneista, mutta palaute on ollut enemmänkin positiivista, Mira kertoo.

– Mutta omaisten katseet kertovat paljon. Joskus tekisi mieli sanoa, että hoidan sun isää tai äitiä ihan yhtä hyvin kuin muutkin täällä, vaikka minulla onkin tatuointeja. Ajatellaan, että voiko toi olla hoitaja. Tai siltä ainakin tuntuu.

Jokela kertoo kokevansa aika ajoin painetta siihen, että hänen pitäisi todistella pätevyyttään.

– Minä vain olen tällainen ja haluan olla tällainen. Ulkonäköni ei vaikuta työntekooni mitenkään, olen ihan yhtä hyvä. Välillä tuntuu, että sitä omaa osaamista pitäisi todistella jollain tavalla.

Mira tatuoi hoitajan kuvan ihoonsa viimeiseksi motivaattoriksi vauhdittamaan valmistumista. "Olin silloin kyllä jo varma, että valmistun", hän naurahtaa. Kuva: Miran Instagram

Jokela toteaa useampaan otteeseen, että oman pään sisälle löytäneet negatiiviset ajatukset ovat alkujaan peräisin ulkopuolelta – lähipiiriltä ja tuntemattomiltakin.

Nainen myöntää, että koska muut epäilevät tatuointeja niin paljon, alkaa niitä itsekin jossain vaiheessa kyseenalaistaa.

– No enkö todella saa töitä? Ja kauan haluamastani kurkkutatuoinnistakin ajattelin sitten, että apua, rupeanko katumaan tätä jossain vaiheessa. Mutta nyt mä vaan yritän suodattaa kaikki kommentit.

Rumimmat sanat Jokela on kuullut toisessa työssään, jossa hän toimii asiakaspalvelijana.

– Onpa kamalia. Miten voit olla asiakaspalvelussa, kun olet tuon näköinen!

Jokela on hiljattain kokeillut myös sitä, miltä näyttäisi ilman tatuointejaan. Ystävän kanssa toteutettiin valokuvat, joissa iho oli täysin mustetta vailla.

– Oli niin outo olo. Haluan ne takaisin, ajattelin. Katsoin peilistä, että en minä ole minä. Mutta oli kyllä ihan hauska nähdä itsensä noin.

Kokeilu ei missään nimessä saanut Miraa katumaan – päinvastoin. Hän näki vielä selvemmin, kuinka tärkeä osa tatuoinnit häntä itseään ovatkaan.

Vaikka tatuointien ottaminen ei ole aina edes mennyt ilman vastoinkäymisiä. Kymmenen vuotta sitten jalkaan tatuoitu pääkallo turposi, punotti ja särki.

– Tatuoimisen jälkeisenä päivänä en päässyt astumaan jalalla. Se oli ihan hirveää. Selvisi, että olen allerginen punaiselle värille.

Alkujärkytyksestä selvittiin yli kortisonivoiteen avulla. Tapaus ei pelästyttänyt Jokelaa niin pahasti, että tatuointien ottaminen olisi sen vuoksi jäänyt, vaan siitä on opittu: kaulan ruusu ei saa värikseen punaista.

Täysi-ikäisen silmään ensitatuointina ihoon piirretty ruusu ei näyttänyt enää yhtä söpöltä ja herkältä kuin otettaessa - ja se on saanut päälleen uutta mustetta. "Nyt vähän harmittaa, kun ihan ensimmäinen tatuointi on piilossa. Mutta se pieni ja söpö ei vain jotenkin enää sopinut minulle," Mira nauraa.

Raumalaisesta Needle Pointista on muodostunut luottotatuointipaikka. Siellä Jokela on käynyt kymmeniä kertoja. Seuraavaksi kaulatatuointiin laitetaan väriä 16. tammikuuta.

– Tykkään pin up -tyylisestä meiningistä ja old schoolista. Haluan ottaa sellaisia tatskoja, jollaisia ne ovat olleet silloin, kun tatuointeja on alkujaan alettu tekemään. Värikkäitä ja paksut ääriviivat, Jokela vielä kertoo.

Mira kertoo pohtineensa myös sitä, mitä työkaverit hänestä ajattelevat. "Kun en ole ihan tavallisen näköinen." Kuva: Miran Instagram

JUTTUSARJAN AIEMMAT OSAT

Ilmianna itsesi tai ystäväsi Tatuoinnin tarina -juttusarjaan! Onko sinulla ihan todella päheä leima, jonka takana on sitäkin parempi tarina?! Tai koristaako ystäväsi nahkaa upea taideteos?

Ota yhteyttä Kamuun sähköpostitse kamu@marvamedia.fi tai vaikka paiskaamalla viestiä inboksiin Facebookissa tai Instassa.