Instagram
Rauma

Tulitikkuaskikin voi olla kamera – kuvataide vei opiskelijat saareen

Johan Suominen kertoo valinneensa omalle teokselleen paikan veden ääreltä, koska on Raumalta. Kuvat: Henrika Bäcklund

– Olen ihan todella huono kuviksessa, se on minulle heikoin oppiaine. Mutta sitä pitäisi parin kolmen vuoden päästä pystyä myös opettamaan, joten heikkouksia pitää kehittää, mietiskelee rohkeasti luokanopettajaopiskelija Johan Suominen.

Hän on yksi niistä kuudestatoista opiskelijasta, jotka aloittivat kuvataidekasvatuksen sivuaineopinnot viime perjantaina Nurmeksen saarella.

– Kuvataiteet ovat aina olleet lähellä sydäntä, erityisesti piirtäminen. Liikunta oli toinen sivuainevaihtoehtoni, mutta koska en päässyt sinne, tulin tänne, Timo Laine myöntää hymyillen paatin kiitäessä sadesäässä kohti Päivärannan saaristoidylliä. 

Rauman OKL:n  kuvataidekasvatuksen perusopintojen nimellä hassusti kulkeva 25 opintopisteen sivuainepaketti on vuoden kestävä kokonaisuus, joka koostuu kahdeksasta eri kurssista. Niistä saaressa aloitettiin kolme. Opinnot keskittyvät ympäristö- ja mediakasvatuksen lisäksi kuvataiteen perustekniikoiden tuntemiseen.

"Olen ihan todella huono kuviksessa, se on minulle heikoin oppiaine. Mutta sitä pitäisi parin kolmen vuoden päästä pystyä myös opettamaan, joten heikkouksia pitää kehittää"

Kurssinaloituksesta erityisen tekee se, että opiskelijat eivät tunne toisiaan entuudestaan, sillä mukana on sekä käsityönopettaja-, varhaiskasvatus- että luokanopettajaopiskelijoista.

– Ihmiset keskustelevat täällä ihan toisella tavalla, iloitsee kuvataide- ja tuotesuunnitteluopettaja Maija Esko.

Tapa on hyväksi havaittu aiempina vuosina. Vuoden kestävien opintojen kohokohtana on taidemuseoon esille tuleva taidekasvatusnäyttely, joka viime vuonna kulki nimellä Pauhu.

"Raumalla ihmiset kommunikoi, ei instituutiot."

– Tämä on ehdoton herkku. Kaikki toimii ja tämä on mahdollista. Sellaista kätevää tekemistä, Esko kertoo kurssin järjestämistä Raumalla ja vertaa toteutusta isompiin kaupunkeihin.

– Ei olisi Helsingissä mahdollista toteuttaa näyttelyä mihinkään Kiasmaan! Raumalla ihmiset kommunikoi, ei instituutiot.

Kamu sai mahdollisuuden päästä seuraamaan päivän kulkua!

Kalakeitot kantokahvan päässä, Kånkenit selässä. Opiskelijat kuljetettiin Nurmekseen kahdessa erässä.
Nurmeksen saari on Selkämeren kansallispuistossa sijaitseva suojeltu saari.
Ensimmäisenä paikalle saapunut ryhmä aloitti tutustumisen muun muassa tikkakisalla.
– Te saatte alkaa ihan ensiksi tutkiskelemaan itseänne, kuka minä olen? Etsi paikka. Mikä kuvaa minua? Mitkä luonnonmateriaalit kuvaavat minua? ympäristökasvatuksen opettaja Riitta Rastas kehottaa miettimään.
– Ei tämä ainakaan vielä tunnu pahalta. Se jännittää, kun laitetaan pensseli käteen. Odotan näistä sivuaineopinnoista kokonaisvaltaisesti syvempää oppimisen kokemusta kuin kahden kurssin pintaraapaisu, jonka kaikki opiskelijat kävivät, Johan Suominen sanoo ja valokuvaa teoksensa.
"Vetäydyn pois aavasta tuntemattomasta, mutta katselen sinne. Jos löytyisi se oma maailma."
Jonna Soininen valitsi paikan läheltä merta. Rannalta löytyi muutamia joutsenen sulkia.
Kasvatustieteilijät eivät vettä pelkää – he olivat varautuneet siihen erinomaisesti.
Marie Nurmi kuvailee olevansa asioihin heittäytyvä kolmen lapsen äiti, jonka kanssa jopa iltapala voidaan syödä kylpyammeesta käsin, jos lämpimässä vedessä on niin kivaa, ettei sieltä malttaisi tulla pois. Hän nauttii, kun pääsee kuvataideopinnoissa kaivelemaan ja tutkiskelemaan syvemmin omaa luovuuttaan, joka on ollut ainakin hetken hieman kateissa.
Saaristotorppa kuului pitkään samalle suvulle. Sen viimeisin omistaja, vanha rouva, eli saaressa aina vuoteen 2002.
Märät ulkovaatteet sai helposti kuivumaan nostalgiaa henkivän tuvan ovien päälle. 1930-luvulla rakennuksessa on toiminut koulu.
Lounaalla nautiskeltiin lohikeittoa, joka kannettiin saareen maista käsin. Keitto pysyy yllättävän lämpimänä suljetussa kattilassa ja styrox-laatikossa kuljetettuna. Toki sitä lämmitettiin hieman lisää myös saaristotuvan tunnelmallisella hellalla.
Lounaan jälkeen alkoi proketi nimeltä neulanreikäkameran valmistus.
– Kerran teimme festareilla kavereiden kanssa kameran tulitikkuaskiin, sanoo mediaa, valokuvaa ja elokuvaa opettava Maria Sula.
Valokuvat syntyvät mustaksi värjätyssä purkissa.
Tuomas Seppälä kertoo, että on tehnyt neulanreikäkameran joskus aikaisemmin tyhjästä filmirullan muovikotelosta.
Saaristoisännän mukaan kymmenvuotiaita tyttöjä kävi menneenä kesänä enemmän kuin vuosiin, sillä saarella asui neljä ponia.
Vanha saaristolaistorppa saarella on jököttänyt 1900-luvun alusta. 30-luvulla saarella oli koulu, jossa opiskeli kymmenkunta ala-asteikäistä, jotka matkasivat kouluun useidenkin kilometrien päästä.
Pihapiirissä asustelee ponien lisäksi lampaita, kanoja ja kuvan pitkäkorva.
Kahvia ja pullaa nautiskeltiin asiaan kuuluvalla tavalla ennen päivän kolmatta tehtävää, joka ainakin huhujen mukaan piti sisällään luonnoslehtiön ja kynän.
Alueen eläimet ovat oivia malleja luonnosten piirtämiseen.
Saaristoemäntä Titta Saramon työpaikkana ovat Nurmeksen lisäksi Kylmäpihlaja, Kuuskajaskari ja Reksaari. Yhtenä työtehtävänä on kuljettaa ihmisiä saaristoon. Avopaatilla matkustaminen vesisateessa on aikamoinen elämys sekin!

Kuvataidekasvatuksen sivuaineopinnoissa syntyvä taidekasvatusnäyttely on esillä Rauman taidemuseossa ja sen piharakennuksessa huhti-toukokuussa 2018. 

Lue myös